Siitä lähtien kun olen asunut ulkomailla, olen kaivannut Suomen kaunista talvea. Lumi, pakkanen ja kynttilöin valaistut, tummanpuhuvat talvi-illat näyttäytyvät mielessäni nostalgisina ja aivan erityisinä. Perisuomalaisina. Samoin muistan lämmöllä perheeni laskettelureissuja, auringon kimmellystä hangilla ja kuumaa kaakaota. Meillä suomalaisilla on kaunis maa täynnä puhdasta luontoa. Kannan sitä mukana sydämessäni, minne ikinä tieni kulkeekin.

Mutta joskus talven pimeys masentaa. Niin on täällä Keski-Euroopassa etenkin nyt, kun taivaalta rapisee kylmää tihkua ja hyinen pohjoistuuli nipistelee kasvoja. Kun kaikki ärsyttää ja aamun pimeydessä sängystä ylös kömpiminen tuntuu rangaistukselta, on oivallinen hetki harjoittaa kiitollisuutta. Se toimii esimerkiksi kiitollisuuspäiväkirjan muodossa.

Mikä kiitollisuuspäiväkirja on ja kuinka se tehdään?

Kiitollisuuspäiväkirja on yksinkertainen keino parantaa omaa mielialaa ja motivaatiota. Se herättää meidät huomaamaan ilon aiheita ympärillämme. Lisäksi se on oiva työkalu sellaiselle, joka haluaa perehtyä tarkemmin vetovoiman lakiin. Kun huomaamme mitä kaikkea meillä jo on, unohdamme samalla stressata siitä, mitä kaikkea meiltä (muka) puuttuu.

Otetaan esimerkki. Olen tänä vuonna stressannut rahasta enemmän kuin koskaan, vaikka olen samalla ollut myös taloudellisesti paljon paremmassa tilanteessa kuin ikinä aiemmin. Olen tänä vuonna maksanut kaikki velkani ja luottokorttilaskuni pois, ja saanut jopa rahaa säästöön. Silti olen ahdistunut rahasta, koska asetin itselleni vuoden alussa kovia tavoitteita. Halusin tienata tänä vuonna 100 000 euroa, mutta laiskottelu vei voiton. Ne hetket, jotka olisin voinut viettää bisneksien parissa, vietinkin ystävien ja perheeni kanssa.

Kun kirjoitan aiheesta kiitollisuuspäiväkirjaan, minun on pakko myöntää mitä olen jo saavuttanut. Olen kiitollinen siitä, että minulla ei ole velkaa. Olen kiitollinen taloudellisesta riippumattomuudestani. Ja ennen kaikkea: Olen kiitollinen ystävistä, joiden kanssa saan viettää aikaa. Olen kiitollinen perheestäni. Olen kiitollinen siitä, kuinka ihania muistoja meille tältä vuodelta jäi.

Kiitollisuuspäiväkirjaan kirjoitetaan joka päivä niin pieniä kuin isojakin kiitollisuuden aiheita. Vaikka keskittyisit aiheeseen vain muutaman minuutin päivässä, tulet paremmalle tuulelle. Jutun juju on tietysti siinä, että saat uutta perspektiiviä arjen tapahtumiin.

Kiitollisuuspäiväkirjan tekeminen käytännössä

Varaa aamuisin tai iltaisin 5 – 15 minuuttia kiitollisuudenaiheiden ylöskirjaamiselle. Aiheet voivat olla samoja kuin eilen. Tai sitten uusia aiheita. Ne voivat liittyä kuluneeseen päivään tai mihin tahansa, mistä pidät. Ne voivat olla myös yleisiä ilon aiheita, tähän tapaan:

On ihanaa nauttia aamuteetä kuistilla.

Olen kiitollinen auringon paisteesta.

Olen kiitollinen työpaikastani.

Olen kiitollinen siitä, että olen terve.

Olen kiitollinen siitä, että nukuin hyvin viime yönä.

Virität näin ajatuksiasi kuin huomaamatta korkeammalle, iloisemmalle taajuudelle. Ja kun et toimi kaiken aikaa puutteen ajatuksista käsin, olet avoin sille yltäkylläisyydelle, joka sinua kaikkialla ympäröi. Ja josta olet jo saanut osasi. Avaa silmäsi näkemään kaikki se valo, joka sinua jo ympäröi.

Ajatuksen voima on ihmeellinen

Kiitollisuuspäiväkirjan tekeminen voi aluksi tuntua huuhaalta ja vähän hölmöltä. Mutta pieniin onnen hetkiin herääminen – ja niiden muistelu myös jälkikäteen – voi olla merkittävä elämänlaatua kohentava teko. Se auttaa myös jäsentelemään prioriteettejasi – Mitkä asiat ovat elämässä sinulle kaikkein tärkeimpiä? Mistä asioista juuri sinä nautit eniten?

Kiitollisuuspäiväkirjaan voit lisäksi kirjoittaa myös haaveitasi ja tavoitteitasi. Tai jos jokin asia huolettaa sinua, voit kirjoittaa siitäkin. Huolen aiheiden lähestymiseen voi käyttää vaikkapa seuraavia apusanoja:

• Onko huolenaiheeni oikeasti tärkeä?
• Mikä olisi pahin asia, joka voisi tapahtua huolenaiheeni toteutuessa? Selviäisinkö siitä? Kuinka selviäisin siitä?
• Voinko oikeasti vaikuttaa tähän asiaan?
• Mitä voisin itse tehdä toisin, jotta tämä huoli hälvenisi?
• Millaisia taitoja voisin kehittää, jotta tämä asia ei enää huolettaisi minua?

Mikäli olo on oikein ankea, voi paperille vyöryttää myös kaikki huolet, pahan olon, ja negatiiviset ajatukset. Päästä ne kunnolla ulos. Sinun ei tarvitse näyttää tekstiä kenellekään, joten voit olla aivan rehellinen. Mikä ärsyttää tai ahdistaa?

Kun olet saanut kaikki inhottavat asiat kirjoitettua, käännä esiin uusi sivu. Kirjoita ylös viisi hyvää asiaa. Tee näin vaikka se olisi kuinka vaikeaa tahansa. Ilon aiheet voivat olla äärimmäisen pieniäkin.

Kun oma masennukseni oli pahimmillaan, koin voitoksi jopa sängystä nousemisen. Voit aivan hyvin kirjoittaa arkistista asioista. Tai vaikka Youtubessa näkemästäsi kissavideosta. Kiitollisuuspäiväkirja on sinua varten, ei suoritus. Tee siitä näköisesi.

Lisää vinkkejä kiitollisuuspäiväkirjan pitämiseksi

Mikäli haluat toden teolla keskittyä kiitollisuuspäiväkirjan tekemiseen, voit varata sille joka päivä hieman enemmän aikaa. Voit myös teemoittaa kirjaa, eli valita eri päiville uusia aiheita. Kirjoita ensiksi vaikkapa perheestäsi, sitten ystävistä, sitten työstä tai harrastuksista. Voit kirjoittaa pitkästikin – Esimerkiksi kuvailla seikkaperäisesti, mistä pidät työssäsi tai kumppanissasi. Tämä on erityisen hyvä harjoitus silloin kun työ tai kumppani ottaa päähän, etkä enää muista, miksi alunperin lähdit koko juttuun mukaan.

Voit myös liittää kirjaseen kuvia tai lainauksia, jotka saavat sinut hyvälle mielelle. Tai vaikka piirtää.

Tai entäpä jos listaisit 100 kiitollisuuden aihetta?

Kiitollisuus kiertämään

Muistatko kiittää myös kanssaihmisiäsi? Kiitos, että olet siinä. Kiitos kun autoit minua. Tai viljele iloa ympärillesi lausumalla kohteliaisuuksia. Kun autamme muita tulemme myös itse paremmalle tuulelle.

Hiljenny kiitollisuuden äärelle

Vuosi lähenee loppuaan, ja nyt onkin täydellinen hetki hiljentyä muistelemaan millaisia kiitollisuuden aiheita se juuri sinun kohdallesi toi. Villasukat jalkaan ja kynttilät palamaan – Sekä kiitollisuutta harjoittamaan. Tai harjoitelkaa kiitollisuuden tunnustamista yhdessä kumppanisi tai ystäviesi kanssa. Huomaatte varmasti, kuinka hyvälle mielelle siitä tulee.

Palatakseni ihanaan Suomen talveen, muistan kenties parhaiten erään runsaslumisen pakkasyön. Revontulet olivat kivunneet Oulun korkeudelle. Seisoin ulkona pimeydessä niitä katselemassa, rikkumattomassa hiljaisuudessa. Oli ehkä Tammikuu. Taivas oli kuin samettia. Ja kaukaisuudessa, tähtien alla, vihreät ja punaiset revontulet juoksivat taivaankannen poikki kuin satujen eläimet. Oli niin kylmä, mutta en voinut mennä sisälle. Muu perhe nukkui jo, ja minä seisoin pimeydessä, haluamatta olla missään muualla. Sillä hetkellä olin täydellisen onnellinen enkä kaivannut elämääni mitään lisää. Maailmankaikkeus tarjoili parasta antiaan, enkä olisi tahtonut olla missään muualla.

Hehkuvin talviterkuin,

Helena