Valkosipuli, inkivääri, kurkuma ja kumppanit. Nuo ihanat yrtit, joita ihmiskunta on jo vuosituhansien ajan käyttänyt niin ruoan maustamiseen kuin erilaisten rohdosten valmistamiseen. Tämän artikkelin aiheena ovat yrttilääkinnän historia sekä yrttien vaikutukset ihmisen terveyteen yleensä. Artikkelin lopusta löydät listan suosituimmista yrteistä ja lääkekasveista, sekä lyhyet kuvaukset niiden vaikutuksista.

Yrtit ovat ammoisista ajoista lähtien olleet esimerkiksi ayurvedisen lääketieteen sekä muiden muinaisten lääkintäperinteiden tärkeä elementti. Sitten modernin lääketieteen synnyn myös monet nykyajan lääkeaineet on johdettu yrteistä. WHO:n raportin mukaan Yhdysvalloissa jopa 25% lääkkeistä juontaa juurensa yrtteihin ja niiden ainesosiin. Toisaalta yrttien käyttö on edelleen keskeistä myös ihmisten omalääkinnässä.

Arkeologinen aineisto todistaa, että yrttejä on hyödynnetty jo paleoliittisella kaudella 60 000 vuotta sitten. Niitä käyttivät niin neanderthalin ihmiset kuin homo sapiens -lajimme, kuten muinaiset hautalöydöt todistavat. Esimerkiksi muinaisten mesopotamialaisten tiedetään käyttäneen ainakin mirhamia ja opiumia, kun taas muinaisen Egyptin yrttien käytöstä löytyy enemmänkin lähteitä. Muun muassa egyptiläisistä hautalöydöistä voi päätellä jotakin yrttien käytöstä: Niitä kuvattiin paitsi seinämaalauksissa, myös säilöttiin ruukkuihin, joissa niiden kenties ajateltiin pääsevän vainajan matkassa Tuonelaan. Egyptiläisten tiedetään hyödyntäneen 850 erilaista yrttiä aina valkosipulista kannabikseen ja aloe verasta alruunaan. Intialaisten puolestaan arvellaan käyttäneen kurkumaa ayurvedisissa hoidoissa jo 4 000 eKr.

Muinaisen Kiinan ja Rooman kasvitiede

Kiinalaisen lääketieteen perinne on vuosituhansia vanhaa, ja yrtit ovat olleet siinä keskeisellä sijalla kautta aikain. Kiinan varhaisissa mytologioissa kerrotaan itse Keisari Shennongin olleen varhaisimman farmakopean kirjoittaja.

Kiinalainen perinteinen lääketiede pyrkii erilaisin tavoin palauttamaan kehon ja mielen tasapainon, eli sopusoinnun feminiinisen yin-energian, sekä maskuliinisen yang-energian välillä. Kyseiseen tavoitteeseen pyritään muun muassa yrttihoidon ja akupunktion avulla. Lisäksi tärkeää on chin eli elämänvoiman vaaliminen. Joitakin muinaisia yrttireseptejä on käytetty jo 2200 vuoden ajan, ja jokaisella yrtillä on oma tehtävänsä kehon tasapainon palauttamisessa. Esimerkiksi teet ja voimakkaat yrttiuutteet ovat kiinalaisen lääketieteen peruspilareita edelleen.

Kaikkein varhaisin kiinalainen yrttitraditio perustui lähinnä pahantahtoisten, sairauksia aiheuttavien henkien karkottamiseen erilaisten rohdosten avulla. Ilmeisesti muinaiset kiinalaiset testasivat yrttien vaikutuksia varsin empiirisesti, eli he syöttivät niitä “onnekkaille” kokelaille, ja arvioivat sillä tavoin yrttien vaikutuksia sekä myrkyllisyyttä. Samoin kuin länsimaisessa varhaisessa lääketieteessä, myös Kiinassa kokeiltiin alkemistisia hoitoja, mistä johtuen monissa teksteissä on viitteitä myös raskasmetallien käytöstä. Toisaalta jotkut tuolloin käyttöönotetuista diagnosointikeinoista, kuten pulssin ja potilaan kielen tarkkailu, ovat modernissa lääketieteessä käytössä edelleen.

Myöhäisempää kiinalaista lääketieteellistä traditiota edustaa esimerkiksi Li Shizhenin farmakopia, jossa kuvataan 1892 erilaista parantavaa rohdosta. Jokainen sukupolvi rakensikin edellisen tietojen päälle, mikä mahdollisti rikkaan perinteen syntymisen ja tietojen säilymisen, joskin eri aikoina tradition painopisteet olivat erilaisia – esimerkiksi poliittisista syistä johtuen.

Yrttilääkintä tunnettiin laajalti myös antiikin Kreikassa ja Roomassa. Herbalismi levisi maailmalle erityisesti roomalaisten lääkäreiden kautta, sillä nämä matkustivat usein sotajoukkojen mukana uusiin maihin ja kaupunkeihin. Kuitenkaan nämä historialliset “tieteenalat” eivät olleet erityisen organisoituja saati tieteellisiä, sillä ne perustuivat esimerkiksi shamanismiin. Yrttien vaikutusten todellinen tutkimus oli vähäistä, ja herbalismin päätehtävä olikin pitää harjoittajansa leivän syrjässä kiinni.

Antiikin Kreikassa lääketiete otti kuitenkin harppauksen eteenpäin, kun alettiin ymmärtää muun muassa epidemioita sekä saniteetin tärkeyttä – jotka taas harmillisesti keskiajan Euroopassa lähes tyystin unohdettiin. Kreikan varhaisessa lääketieteessä alettiin myös ymmärtää lääkitystä sekä sen sivuvaikutuksia.

Herbalistiikkaa tutkineen tohtori Roger Wicken mukaan historioitsijat ovat ihmetelleet hienostuneen lääketieteen esiintuloa antiikin Kreikassa, sillä tätä ajanjaksoa väritti muutoin syvä taikausko ja jumalten palvonta. Wicke huomauttaakin, että tämä kukoistuskausi sai luultavimmin alkunsa kulttuurisesta tiedonvaihdosta esimerkiksi egyptiläisten, foinikialaisten, syyrialaisten ja persialaisten kanssa. Lisäksi erilaisten uskontojen ja uskomusten valtava kirjo esti yhtäkään niistä saavuttamasta valta-asemaa, mikä ehkäisi niitä tukahduttamasta muuta perinnettä. On myös huomionarvoista, että tuolloin lääketieteellä ei ollut tukenaan mitään mysteeristä tai uskonnollista, saati sitten eliittiasemaa, vaan sen harjoittajalla oli yhteiskunnassa perin arkinen rooli.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Keskiajan yrttitiedettä ja noituutta

Keskiajalla yrttejä alettiin Euroopassa tutkia laajemmalti, ja niiden toimivuuteen kohdistettiin myös kritiikkiä. Siitä kuitenkin kiistellään, onko tuolloin alun perin ymmärretty yrttien ominaisuuksia ja merkitystä, vai onko yrttitietoutta tosiasiassa vain kopioitu aiemmasta, klassisesta kirjallisuudesta todella ymmärtämättä sen sisältöä. Nykyisin jalansijaa on saamassa käsitys siitä, että keskiajalla on tosi asiassa ymmärretty yrteistä paljonkin. Näin ollen myös varhaisemmilta ajoilta kopioituihin teksteihin on keskiajalla lisätty tietoa esimerkiksi yrttien kasvupaikoista sekä oireista, joihin ne auttavat.

Yrttitietoutta vaalittiin pääasiassa luostareissa, jotka muutenkin olivat aikansa sairaudenhoidon keskuksia. Samaan aikaan luostareiden puutarhoissa myös viljeltiin moninaisia yrttejä. Munkkien jäljentämät tekstit ja ylläpitämät puutarhat eivät suinkaan olleet keskiajan ainoa tapa yrttiperinteen säilömiseen. Monet tiedot ja taidot jatkoivat nimittäin leviämistään suullisen perinteen ja tiedon voimin. Kansanlääkintä kukoisti kylissä ja kaupungeissa, joissa kansanparantajat ylläpitivät sitä. Yrttien lisäksi potilaille määrättiin monenlaisia muita hoitoja, joiden kylkeen saattoi kuulua loitsuja ja lumouksia, sekä selvännäkijän palveluita.

Eräs kuuluisimpia keskiaikaisen herbalistisen tradition ylläpitäjiä lienee ollut Hildegrad von Bingen, benediktiininunna, joka 1100-luvulla kirjoitti kuuluisan tekstinsä Causae et curae. Lisäksi tältä ajalta tunnetaan Avicenna, jonka lääketieteen kaanonista tuli arabimaailman aikansa opus magnum. Avicenna esitti ensimmäisenä esimerkiksi karanteenin käyttöä tartuntatautien ehkäisemiseksi, sekä kehitteli syndrooman ideaa tiettyjen tautien diagnosoimiseksi. Hänen teoksessaan kuvattiin peräti 760 yrttiä sekä niistä johdettavaa rohdosta.

Kriittinen yrttitietouden tarkastelu tuli voimiinsa erityisesti 1500-luvulta alkaen, kun kirjat ja lukutaito sekä kirjallisuuden kääntäminen olivat alkaneet yleistyä. Erityisesti benediktiiniluostarit toimivat tärkeän tiedon säilyttäjinä. Myöhäiskeskiajalta on mainittava vielä Theophrastus, joka oli viehättynyt kasveista ja kirjoitti peräti 200 tutkielmaa yli 500 yrtin ominaisuuksista. Hän myös kehitteli erään ensimmäisistä kasvien luokittelujärjestelmistä, minkä vuoksi häntä joskus kutsutaan kasvitieteen isäksi. Tämän ajan kirjoituksia on kuitenkin kritisoitu siitä, että niiden ymmärtämiseksi tarvittiin ja tarvitaan aikaisempaa yrttituntemusta, eivätkä teokset siksi olleet hyödyllisiä kenelle tahansa. Vain kokenut yrttitaituri saattoi niiden avulla hoitaa potilaita, sillä usein eri yrteillä kuvattiin olevan täsmälleen samoja ominaisuuksia. Ajan teokset eivät myöskään sovi yhteen: Eri teksteissä esitetään kasveille toisistaan merkittävästi poikkeavia vaikutuksia ja ominaisuuksia.

Kuuluisia lääkeyrttejä

Monien yrttien parantava voima tunnustetaan lääketieteessä edelleen. Aihe jaksaa kiinnostaa, ja uusia tutkimuksia putkahteleekin ilmoille tuon tuosta. Alla on esitelty muutama yrtti, jotka ovat edelleen laajasti esimerkiksi kotilääkintäkäytössä.

Inkivääri

Antiseptinen inkivääri sopii esimerkiksi vatsavaivojen sekä flunssan hoitoon. Tuoretta inkivääriä voi paloitella teen tai kuuman veden joukkoon kurkkukivun yllättäessä, sillä se puhdistaa limakalvoja ja lieventää kurkun ärsytystä.

Inkivääri sisältää gingerolia, joka edistää ruoansulatusta ja helpottaa pahoinvointia. Se myös ehkäisee tulehdusta. Gingeroli on voimakas antioksidantti.

Valkosipuli

Huikean tuoksuinen valkospuli eli kynsilaukka on oikea monitoimikasvi. Sillä on vuosituhansien saatossa parannettu niin flunssaa kuin häädetty parasiitteja ja nähty selkounia. Jo muinaiset babylonialaiset, egyptiläiset ja kiinalaiset käyttivät valkosipulia moniin tarkoituksiin.

Valkosipulilla on korkea ravintoarvo, vaikka siinä on vain vähän kaloreita. Tieteelliset tutkimukset osoittavat, että monet valkosipulin terveysvaikutuksista syntyvät kun sitä pilkotaan, pureskellaan tai murskataan. Tällöin muodostuu tiettyjä terveyttä edistäviä rikkiyhdisteitä.

Kamomilla

Rauhoittavaa kamomillaa nautitaan erityisesti teenä tai teen joukossa. Sen uskotaan parantavan unenlaatua ja sillä on myös ruoansulatusta edistäviä ominaisuuksia. Kamomilla sisältää runsaasti antioksidantteja.

Kamomillaa käytetään usein myös flunssalääkkeenä erityisesti kurkkukipua vastaan, joskin tieteellinen näyttö sen toimivuudesta tässä tarkoituksessa puuttuu.

Gingseng

Gingseng kuuluu kiinalaisen lääketieteen tunnetuimpiin ja suosituimpiin kasveihin. Se on voimakas antioksidantti, joka saattaa laskea tulehdusta ja edistää aivotoimintaa. Sitä on myös pitkään käytetty erektio-ongelmien luonnollisessa hoidossa. Tieteellisissä tutkimuksissa onkin saatu jonkin verran näyttöä gingseng-juuren tehosta tässä tarkoituksessa. Gingsengin käyttö saattaa myös parantaa immuunijärjestelmän toimintaa.

Auringonhattu

Auringonhattua käytetään erityisesti vilustumislääkkeenä ja flunssan ehkäisyyn. Auringonhattu näyttäisi laskevan tulehdusta kehossa, vaikkakin siitä saatu tieteellinen näyttö on vielä jokseenkin vähäistä.

Kurkuma

Kurkuma tulee Intiasta ja sillä sanotaan olevan lukuisia suotuisia terveysvaikutuksia, joita on myös modernissa lääketieteessä tutkittu paljon. Sen sanotaan olevan esimerkiksi tulehdusta laskeva yrtti, jossa onkin runsaasti antioksidantteja. Sitä käytetään myös esimerkiksi niveltulehdusten hoidossa, ja tutkimukset sen tehosta Alzheimerin taudin ehkäisyssä näyttävät lupaavilta.

Kurkuman imeytyminen ihmisen elimistöön on vähäistä, minkä vuoksi se tarvitsee kaverikseen muita, imeytymistä edesauttavia ruoka-aineita, kuten mustapippuria. Kurkuma on rasvaliukoinen, joten sitä kannattaa nauttia esimerkiksi öljyn tai kookosmaidon kanssa.

Teepuuöljy

Antibakteerisesta teepuuöljystä on tunnetusti apua esimerkiksi akneihon ja hilseen hoidossa. Sitä käytetään myös haavojen puhdistamiseen sekä sieni-infektioiden torjumiseen.

Teepuuöljy uutetaan australialaisesta Melaleuca alternifolia -kasvista, ja sitä tulee käyttää varoen, sillä se on nieltynä myrkyllistä ihmiselle. Voit lukea lisää teepuuöljyn käytöstä tästä eteerisiä öljyjä käsittelevästä artikkelista.

Vihreä tee

Vihreä tee on oikea itämaisen vaihtoehtoislääketieteen tehoaine, jonka suotuisat terveysvaikutukset tunnustetaan myös modernissa lääketieteessä. Sen pääasiallinen aktiivinen ainesosa on kofeiini, joskin se sisältää myös muita antioksidantteja, kuten L-teatiinia. Nämä kaksi ainesosaa yhdessä lisäävät dopamiinin tuotantoa aivoissa. Lisäksi L-teatiinin on todettu vähentävän ahdistusta.

Viittaamattomat lähteet – ja aiheesta muualla:

Netistä löytyy runsaasti tietoa yrteistä, yrttilääkinnästä ja lääkeyrttien historiasta. Monia tieteellisiä tutkimmuksia on verkossa myös julkaistu kokonaan, joten lisätietoa on kiinnostuneelle varmasti tarjolla.

Olen käyttänyt tämän tekstin laatimiseen laaja-alaisesti erityisesti yrttilääkinnän historiaan liittyviä lähteitä, joihin kaikkiin ei ole suoraan viitattu tekstissä. Alta löydätkin lähteinä käytetystä aineistosta kattavamman listan, mikäli tekstissä esitettyjen väitteiden todenperäisyys kiinnostaa sinua.

https://www.webmd.com/vitamins/ai/ingredientmono-981/echinacea

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3358962/

https://www.healthline.com/nutrition/11-proven-benefits-of-ginger

https://www.healthline.com/nutrition/top-10-evidence-based-health-benefits-of-turmeric

https://en.wikipedia.org/wiki/History_of_herbalism

https://en.wikipedia.org/wiki/Herbal_medicine

https://www.rmhiherbal.org/aa/f-ahr1-hist.html

http://exhibits.hsl.virginia.edu/herbs/brief-history/

https://www.medicalnewstoday.com/articles/262944.php